41 vuotias Marie lähtee etsimään omaa menneisyyttään Venäjältä. Hän on saanut kirjeen asianajalta, jossa kerrotaan, että hän on perinyt maatilan. Kiinnostus herää, koska naisen historia on hämärän peitossa. Ainoana tietona omasta lapsuudesta on, että hänet on adoptoitu vauvana Englantiin. Myöskin vanhempien kohtalo on tuntematon. Matka perinnölle alkakoon.
Leffan miljöönä toimii lähinnä maatilan kummitustalo, jossa menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki sekoittuvat. Lavastus on erittäin onnistunut ja 40 vuotta tyhjillään ollut tönö tuntuu sykkivän historian pahuutta. Elokuva nojaakin pitkälle aavemmaisen tunnelmaan, suspenseä unohtamatta. Monessa mielessä elokuvasta tulee mieleen Kingin 1408, jossa henkimaailman leikkikenttänä toimii maatila ja sen lähiympäristö, eikä hotellihuone.
Elokuva on kaukana perus B-luokan teinikauhusta, joissa ärsyttävien henkilöiden kuolemaa melkeinpä odottaa, eikä pelkää. Pätkä onkin erittäin toimivaa kauhua. Ainoastaan ärsyttävänä piirteenä on hieman ontuva selitys, miksi tila on sellainen kun se on. Toisaalta uskottavuus ei ole kauhuleffojen vahvoja piirteitä muutenkaan.
Eli genre diggarina pidin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti