Matti

Matti, tämä kansallissankarimme. Mies jonka tarina voi syntyä vain suomessa. Maailman parhaasta mäkihyppääjästä, ryvetyksi koko kansan pelleksi. Mies johon jokainen suomalainen voi tavalla tai toisella samaistua.

Leffa itsessään on selvää Aleksi Mäkelää, pikku hauskoine vitseineen, ja perisuomalaisen elokuvan mukaisten tilannekomiikoiden kanssa. Siinnä missä Mäkelän aikaisemmassa rainassa Pahat Pojat viinalla ei rällätty, niin tässä rällätään. Ehkä tällä kertaa ollaan päästy pikkaisen lähemmäksi itse henkilöhahmoja kuin aikaisemmin, siitä suuri plussa. Jasper Pääkkönen näyttelee ihan hyvin kuvitteellista Mattia ja Elina Hietala kuvitteellista Tainaa(tämä roolihahmo on ilmeisesti kaikkein kauimpana mistään oikeasta henkilöstä). Mutta kovimmat näyttelijäsuoritukset tulevat Elina Khnitilältä, joka esittää Mirvaa(Merviä) ja Peter Franzenilta, joka esittää Nick Nevadaa(Maick Sierraa). Khnitilä onnistuu erinomaisesti näyttelemään jo hieman ikääntynyttä, ”hieman” alkoholisoitunutta ja hieman kiimaista miljonäärinaista. Ja Franzen tekee elämänsä roolin Nick Nevadana. Olen aikaisemmin pitänyt Franzenia näyttelijänä joka pelaa enemmät ulkonäkönsä kuin näyttelijätaitojensa pohjalle, mutta ei tässä rainassa. Nevadan kaltaisista nilkkiä ei ole suomen elokuvahistorian aikana koettu ja olisi kova myös isoilla areenoilla. Mieleen tulee Val Kilmer, John Holmesina Wonderland Murderissa.

Muuten leffa on välillä hieman tasapaksu ja ehkä Matista annettaan ehkä turhan naiivi kuva. En voi olla itse uskomatta ettei Masa olisi itse myös suurilta osin syyllinen omiin törttöilyihinsä. Silti leffa on mainiota viihdettä ja itse en tuntenut oloani pitkästyneeksi kertaakaan elokuvan aikana.