Elokuvan juonikuvio kertoo teini-ikäisestä tytöstä joka muuttaa äitinsä luota Arizonasta isänsä hoiviin, Washingtonin Forksiin. Syy muuttoon lienee joku teinin kapinallisuuden osoitus. Uudessa kaupungissa tyttö tutustuu perheeseen ja varsinkin sen poikaan joka osottautuu vampyyriksi, vanha Romeo & Juliet asetelma on valmis.
Leffa pyörii lähinnä kahden teinin epätoivoisessa rakkaudessa, koska eihän se ole helppoa kun vampyyri ja ihminen tapailevat. Suurin osa "vegaani"vampyyriperheestä kumminkin hyväksyy tämän niin kliseisen suhteen ja blaablaa.
Mennäänpä siis asiaan. En voisi äkkiä keksiä elokuvaa jota olisin vihannut näin paljon. Jouduin katsomaan leffan kolmessa osassa, ihan vain sen takia, että saisin tuskan tasoitettua. Sain melkeinpä fyysisia pahanolon tunteita katsoessani tuota "emmä nyt voi sun kaa alkaa, kun oot mulle huumetta ja en pysty olla purematta sua" - "kyllä sä voit kun rakastat mua niin paljon" tuubaa.
Ainut hyvä elementti oli pahat vampyyrit vs. hyvät vampyyrit asettelu, jota olisi kyllä voinut ammentaa hieman enemmän. Sillon kun minä olin nuori, niin teinivampyyrileffat viellä rokkas. Ihan vain vertailuna The Lost Boys, josta voisin jossain välissä kirjoittaa arvostelun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti